Kirja-analyysiohjeita laiskoille

Kannatan Bayardin ideaa siitä, että kirjoista voi puhua ja kirjoittaa tuntematta niitä. Yleiskuvan saamiseksi kirjan lukeminen on harvoin tarpeellista, ja kirjoittamisen kannalta yleiskuva on usein ainut mitä tarvitaan. Kannustan jokaista olemaan lukematta pakollisia kirjoja mikäli ei kiinnosta, ei millään muullakaan alalla ole väliä onko osaaminen hankittu nimenomaan opettajan osoittamalla kirjalla vaiko omalla päättelyllä.

Lukiolaisille ja yläasteikäisille seuraava ohje on yliampuva, sillä sen ikäisten ei oleteta olevan noin älykkäitä. Suosittelen jättämään aatehistoriakohdan pois, sillä saat vain aiheettoman plagiointisyytteen niskaasi. Sen sijaan yhteiskuntakohtaan panostaminen voisi olla hyvä idea. 

Kirjablogistille ohje on täydellinen, mutta tuskin kukaan sellainen tätä käyttäisi, sillä yleensä kirjoista blogataan jos niistä tykätään. Kirjallisuuden opiskelijalle ohje voisi mahdollisesti olla suuntaa antava, mutta arvatenkin useimmat ovat rakentaneet jonkinlaisen oman ohjelistauksen. Kirjallisuuden opiskelussa ei pääse pitkälle ilman burn-outia jos yrittää lukea jokaisen opintosuunnitelmaan kuuluvan kirjan.

Itse en yleensä kirjoita yleispäteviä esseitä muulloin kuin tenteissä, vaan yritän etsiä jotain omakohtaista sanottavaa, kuten vaikkapa Moby Dick -kirjoituksen perusteena oli yksi tekstikappale ja Pitkän päivän illassa käytin hienokseltaan erästä henkilöhahmoteoriaa. Jos minun tarvitsee jotakin varten muistaa yleiskuva tietystä kirjasta, ajattelen suunnilleen seuraavan kaavan mukaan, samoin jos en ole viitsinyt lukea jotain tiettyä kirjaa ja pitäisi kirjoittaa siitä.

1. Selosta juonen idea eli kopioi Wikipediasta.
2. Kuvaa teemaa. Tämän voi keksiä itse juonen perusteella tai etsiä jonkin kirja-arvostelun.
3. Peilaa kirjailijan muuhun tuotantoon.
4. Tarkastele ajattelua johon juoni pohjautuu. Tässä riittää, kun hallitsee jonkinlaisen yleiskuvan aatehistoriasta. Kaikki modernistiset teokset tarkastelevat eksistentiaalisia kysymyksiä ja ovat ristiriitaisia ja hahmottomia. Kaikissa antiikin teoksissa on viitteitä Odysseiasta. Kaikki romantiikan koulukunnan edustajat ovat idealistisia ja subjektiivisia. Nykykirjoista riittää usein tietää teema + mahdollinen genre (mikäli teos ei kuulu viihdegenreihin, se on esimerkiksi kasvukertomus tai historiallinen romaani).
5. Tarkastele tekstiä. Sinun ei tarvitse tietää millainen teksti on. Jos tiedät, että teos edustaa realismia ja tiedät juonen, kerrot vain sopivan koristeellisin lauseenkääntein että teksti toistaa juonen idean. Siitä on hyötyä, jos tiedät kirjailijan harrastavan pitkiä lauseita tai lyhyitä lauseita, koristeellista tai pelkistettyä kieltä. Tämän kuitenkin saa selville kahden sekunnin googlauksella, älä ihmeessä tuhlaa aikaasi teoksen lukemiseen. 
6. Vertaa teoksen ajattelua nyky-yhteiskuntaan. 

Kirja-arvostelun kirjoittamiseen riittää yleensä kohdat yksi (spoilaaminen tietysti kielletty) ja kaksi sekä mausteeksi kolmonen, analyyttisemmissä esseissä pitää ehdottomasti osata kohta neljä eli sijoittaminen oikeaan kohtaan. Kuutonen ja viitonen ovat kysymyksenasettelusta riippuen hyvä tapa saada tentaattori kusemaan hunajaa, mutta eivät välttämättömiä.