Kunderan kitsch

Stalinin poika kuolee sähköaitaan, koska on tahrinut käymälän ulosteillaan eikä suostu siivoamaan sitä.

Ranskan älymystö marssii Kambodžaan auttamaan: lääkäreitä on viisikymmentä, lehtikuvaajia neljäsataa. Näyttelijätär kokee alentavaksi kävellä jonon hännillä ja alkaa pinkoa jonon vierellä päästäkseen ensimmäiseksi. Kielitieteen professori suuttuu hänelle ja huutaa. Näyttelijätär itkee. ”Pysy tuossa asennossa!” kiljaisee valokuvaaja.

Tereza matkustaa Prahaan Tomášin luokse. Heidän kohdatessaan Terezan vatsa alkaa kurista.

Tomáš kohtaa kauan kadoksissa olleen poikansa. Voi kyynel. Tomáš pystyy ajattelemaan vain sitä miten Simonin suu vääntyy samalla tavoin kuin hänen oma suunsa partaa ajaessaan.

Tomášin ja Terezan suhde on vakavoitumassa. Tomáš hukkaa toisen sukkansa ja joutuu lainaamaan Sabinan sukkaa.

Koska Tereza on ottanut loistavia kuvia Tšekin vallankumouksesta, hän saa työtarjouksen. Hänen pitäisi kuvata kaktuksia.

Tereza ajattelee kirjan olevan symboli, joka salaa yhdistää tietyn tyyppiset ihmiset. Siten hän tutustui Tomášiinkin. Ensimmäisellä Prahan-matkalla Terezan kainalossa on Anna Karenina. Tomáš ostaa Terezalle koiran, jonka nimeksi annetaan Karenin.

Franz kokee suuren valaistumisen hetken erotessaan vaimostaan ja saadessaan viimeinkin oman elämänsä itselleen. Hänen uusi tyttönsä on rillipää.

Franzin isä jätti hänen äitinsä kun Franz oli lapsi. Kun äiti menee kaupungille, hänellä on jalassaan parittomat kengät.

Terezan on pakko saada pettää Tomášia opetellakseen kevyemmän suhtautumistavan rakasteluun. Kun se tapahtuu, ”kosketus hävittää Terezan ahdistuksen”, ”sielu myöntyy”, ”sielu tietää”, ”sielua kiihottaa”, ”näky on uskomaton”, ”pidätelty nautinto liukenee joka puolelle ruumiiseen”. Ja sitten Tereza istuu pöntölle. Ja seuraa pöntön anatomian ja filosofian tarkastelua.

Kundera ei pidä kitschistä. Totalitaariseen kitschiin pitäisi suhtautua vakavasti, vaikka sillä ei ole mitään painavaa sanottavaa. Kunderan mukaan kitschin alkuperäinen metafyysinen merkitys on paskan, sananmukaisen ja kuvaannollisen, kielto. Siksi Kundera survoo joka paikkaan vastenmielisiä ja arkisia yksityiskohtia, vastustaakseen kitschiä. ”Joutuessaan ei-kitschin yhteyteen valheeksi tunnistettu kitsch menettää arvovaltansa.” Kommunismin paatos, samoin kuin kommunismia vastustava paatos, menettää arvovaltansa jouduttuaan Kunderan kanssa tekemisiin.

”Es muss sein” on Beethovenin "hyökkäävä, mahtipontinen ja ankara" kvartetto. Tomáš ei tunne musiikkia, mutta on Terezan vuoksi "mieltynyt" Beethoveniin. Kappale syntyi, kun Beethoven käväisi perimässä pikku velan. Tomášin traagis-kevyen kohtalon kuvaaja liukenee samaan arkipäiväisyyteen kuin romaanin kaikki muukin mahtipontisuus.

Olemisen sietämätön keveys blöggendeerissä

Jokke: "Kitchin [sic] Kundera määrittelee paskan kieltämisenä [...]. Kundera näkee hirveästi vaivaa tälle paskateorialle, ja tahrii itsensä siihen, hän joutuu tunnustamaan, että että eri kulttuureissa on erilaiset kitchinsä ja kaikessa on kitchinsä."

Asko: "Kitsch on "sydämen dikatuuria" - jotain sellaista, mikä on yhteiskunnassa itsestään selvää ja yleisesti hyväksyttyä ja tavoiteltavaa. Jopa Sabina, joka kyseenalaisti taiteessaan kitschin törmäsi siihen tavassa, jolla hänen taidettaan Sveitsissä esiteltiin. Taiteeseen ja taiteilijaan iskettiin poliittisia ym. leimoja, mitä Sabina ei olisi halunnut, mutta hän ei voinut mitään sille, miten muut hänen taidettaan tulkitsivat."

Nimi ja muoto: "Milan Kundera kategorisoi olemisen kahteen muotoon. Ensimmäinen inhimillisen olemisen muoto on keveys, jossa omat sidokset muihin ihmisiin ja esimerkiksi omaan kotimaahan ovat hentoja. [...] Keveydellä on kuitenkin hintansa. Kundera kuvaa keveyden vastakohtaa painona ja raskautena. Hänen voi ymmärtää tarkoittavan näillä myös vastuuntuntoa."

Kieltäydyn linkkaamasta ainuttakaan blogia joka käsittelee teosta rakkaustarinana tai ihmissuhdehölinänä.