Kirjamielellä -blogissa esitetään lista klassikon kriteereistä.
I Klassikot ovat isoja ja painavia, eli niissä on paljon sisältöä.
II Klassikot ovat kontekstissaan tärkeitä: käänteentekeviä, suurten virtausten pääteoksia.
III Klassikko leviää paikallisesti: ovat vaikutusvaltaisia, käännetään monelle kielelle.
Kirjallisuuden ja tietotekniikan opiskelija, sooloilija, älyllisesti lähinnä kameleontti ja siis identiteetitön.
HUOM: Blogi on siirtynyt osoitteeseen systomykoosi.wordpress.com
maanantai 29. huhtikuuta 2013
sunnuntai 28. huhtikuuta 2013
Platonin luolavertaus
Olipa kerran luola, johon oli vangittu ihmisiä. He olivat olleet siellä koko elämänsä lapsuudestaan saakka. Heidän selkänsä takana paloi, tuli, ja vangit näkivät vain tulesta seinään heijastuvat varjot. He luulivat varjojen olevan oikea todellisuus. Sitten eräs vangeista pääsi vapaaksi. Aluksi hän ei nähnyt mitään ja meni sekaisin. Kun hänen silmänsä olivat tottuneet valoon, hän alkoi ymmärtää esineiden todellisia muotoja ja värejä. Hän palasi luolaan ja yritti kertoa tovereilleen löytämästään oikeasta maailmasta, ja halusi vapauttaa nämä. Mutta muut vangit eivät halunneet vapautua. He luulivat vapautuneen vangin tulleen hulluksi. Vapautunut vanki ei enää kyennyt asumaan luolassa, sillä hän tunsi oikean maailman eikä enää halunnut tyytyä laimeisiin varjoihin.
sunnuntai 21. huhtikuuta 2013
Nerokultti
Vihaan
nerokulttia. Luen parhaillaan Herbert Cassonin teosta Luovat
ajattelijat, joka poiki parodiaskenaarion itsenäistä ajattelua tukevasta
yhteiskunnasta. Teos on oksettava. Sen mukaan ihmiset jaetaan
mitättömyyksiin ja parempiin ihmisiin. Cassonin mukaan massa vihaa neroja, koska he ovat parempia ihmisiä kuin massa.
Nerokultti syntyi joskus siinä 1700-1800 -lukujen vaihteessa. Erityisesti taiteessa nerokultille fäppäillään edelleen, tieteessä se on onneksi jo jonkin verran häipynyt. Tieteessä sisältö on nykyään yleensä tärkeämpi kuin ihminen. Epätieteellinen argumentti ei muutu päteväksi jos neroihminen esittää sen, taiteessa ja himaslaisuudessa näin käy.
keskiviikko 17. huhtikuuta 2013
Luova itsenäinen eliitti
Olipa kerran joukko ihmisiä, jotka kyllästyivät siihen että kouluissa survotaan oppilaista tasapäistä massaa, että ei saa olla luova, että omaperäisyyttä ja innovatiivisuutta ei tueta. Heitä puistatti, kun mediassa oltiin niin, niin konservatiiveja eikä koskaan ketään Itsenäistä Ajattelijaa päästetty ääneen, vaan tyydyttiin tylsiin vanhoihin mielipiteisiin. He päättivät luoda oman ihanneyhteiskunnan, jossa kaikkea omaperäistä tuettaisiin, opetettaisiin luovuutta, annettaisiin jokaisen olla itsenäinen. Yhteisöön valikoitiin ainoastaan kaikkein luovimmat yksilöt, sillä heidän päähänsä saataisiin kaikkein vahvimmin iskostettua oikeat Itsenäisen Ajattelun säännöt. Yhteisölle annettiin nimeksi Luova Itsenäinen Eliitti.
tiistai 16. huhtikuuta 2013
King ja pahuus
Harva kirjoittaa yhtä kypsästi ja analyyttisesti pahuuden ja hyvyyden tulkinnanvaraisuudesta ja "epärajallisuudesta" kuin King. Ei niin, että moralisoisi niitä, jotka tekevät pahaa. Ei myöskään niin, että ruikuttaisi uhrien puolesta. Kingin teoksissa väkivallantekijä on vastuullinen toimija, joka silti on inhimillinen ja samaistumisen kohde. Uhrius ja syyllisyys voivat olla myös samassa henkilössä.
maanantai 8. huhtikuuta 2013
E-kirjan filosofia
He lukevat Gibbonsin teoksen Rooman valtakunnan nousu ja tuho e-lukijalla, mutta eivät suostu juomaan Château Lynch-Bagesia styrox-kupista. (Nassim Taleb: Prokrusteen vuode)Onko kirja lukemista varten vai statussymboli?
lauantai 6. huhtikuuta 2013
Kingin ja Peter Straubin näkemyksiä kirjallisuudesta
(Stephen King: Kirjoittamisesta)
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)