Platonin luolavertaus

Olipa kerran luola, johon oli vangittu ihmisiä. He olivat olleet siellä koko elämänsä lapsuudestaan saakka. Heidän selkänsä takana paloi, tuli, ja vangit näkivät vain tulesta seinään heijastuvat varjot. He luulivat varjojen olevan oikea todellisuus. Sitten eräs vangeista pääsi vapaaksi. Aluksi hän ei nähnyt mitään ja meni sekaisin. Kun hänen silmänsä olivat tottuneet valoon, hän alkoi ymmärtää esineiden todellisia muotoja ja värejä. Hän palasi luolaan ja yritti kertoa tovereilleen löytämästään oikeasta maailmasta, ja halusi vapauttaa nämä. Mutta muut vangit eivät halunneet vapautua. He luulivat vapautuneen vangin tulleen hulluksi. Vapautunut vanki ei enää kyennyt asumaan luolassa, sillä hän tunsi oikean maailman eikä enää halunnut tyytyä laimeisiin varjoihin.


***

Olipa kerran Hyvinvointivaltio joka toimi sosiaalidemokraattisesti ja jakoi hirveästi sossun tukea kaikille laiskoille ja luusereille. Kaikki luulivat että verot ja valtion sääntely on hyvä juttu. Sitten eräs ihmisistä tajusi että hei, se ei olekaan hyvä juttu. Hän näki että vapaa markkinatalous toimii paljon paremmin. Tämä pikku kapitalisti yritti saada muitakin tajuamaan, että oikea todellisuus odottaa liberaalien arvojen takana. Mutta muut ihmiset olivat tyhmiä, halusivat jatkaa rajoittunutta elämäänsä ja tuomitsivat pikku kapitalistin hulluksi.

***

Olipa kerran vapaa markkinatalous. Valtiolla oli mahdollisimman pieni rooli ja köyhät jätettiin kuolemaan katuojiin. Kaikki luulivat että on hyvä juttu että jokaisen pärjääminen riippuu vain hänestä itsestään. Sitten eräs ihmisistä tajusi että hei, se ei ole hyvä juttu. Hän tajusi että heikoimmista ihmisistä pitää huolehtia. Että kapitalisti on riistäjä ilkeä köyhien kyykyttäjä. Tämä pikku sosialisti yritti saada muitakin tajuamaan, että oikea todellisuus odottaa vasemmistolaisten arvojen takana. Mutta muut ihmiset halusivat jäädä rajoittuneeseen maailmaansa ja haukkuivat pikku sosialistia hulluksi.

***

Olipa kerran kauhean konservatiivinen valtio, jossa ei saanut nauttia mistään aineista. Asukkaat saivat käyttää vain kahvia ja suklaata ja joskus tupakkaa ja alkoholia. Kaikkien mielestä oli hyvä juttu, että elämä oli ankeaa ja kurjaa ja latteaa. Sitten eräs ennakkoluuloton sankari kokeili hamppua. Hän tajusi oitis, että huumeiden avulla elämä saavuttaa korkeamman todellisuuden ja aidon elämän. Hän kasvatteli kasveja kotonaan ja yritti saada muitakin ymmärtämään euforian olemuksen, mutta rajoittuneet ääliöt pistivät hänet vankilaan. He tuomitsivat täysin sen että nisti oli ymmärtänyt mitä oikea elämä on.

***

Olipa kerran ihmiset joka uskoi vain siihenmitänäki. Omilla silmillä. Ja ei tajunnu että jhos ei oo todistettu että jotaki ei ole olemassa niin ei voi sanoa ettei sitä voi olla. Ne oli niinku tyhmiä. Ne vaan kävi töissä ja semmosta. Mutta sitte yks tietoisuuden korkeamman tason saavuttanut älykkö ymmärsi syvällisen pohtismisen tuloskena että lentävä spagettihirviö. Se menmi kadulle ja julisti spagettihirviön ilosanomaa kaikelle kansalle. Mutta ne laitto sen mielisairaalaa. Ne ei älynny silleen että se lenfävän spagettihirviön airut oli älynny minkälainen se maailma oikeesti oli ja että niitten kaikkien ois pitäny uskoa sitä ja mennä halaaman lentävää spagettihirviötä.

***

Olipa kerran ihminen, joka neroudessaan tajusi humanististen ideologioiden käyttökelvottomuuden.
Olipa kerran jätkä, joka yritti pelastaa maailman kovien tieteiden julmuudelta.
Olipa kerran heppu, joka ymmärsi kannibalismin syvällisen yhteyden ihmisyyden olemukseen.
Olipa kerran feministi.
Olipa kerran laasaslainen.
Olipa kerran taiteilija, kouluampuja, perussuomalainen, kirjailija, dyykkari, teosofi, natsi, kristillisdemokraatti, vapaamuurari, ennustaja,,,,,,,,

Kuten huomaatte, luolavertaus on niin kätevä, että menee jo hyödyttömän puolelle.