perjantai 17. tammikuuta 2014

Esslin: Draaman perusteet

Jyväskylän kirjallisuuden laitos päivitti opetussuunnitelmansa viime syksynä, mutta valitettavasti opetussisällöt eivät näytä parantuneen. Yleisen kirjallisuuden draaman perusteoksena luetaan edelleen Martin Esslinin vuoden 1976 Draaman perusteita, joka pursuaa yksinkertaistuksia, karkeita virheitä ja jo syntyaikanaan vanhentunutta tietoa. Viimeksimainittu ei tietenkään ole vakavaa, sillä onhan toki kohtuutonta odottaa, että alle neljässäkymmenessä vuodessa kukaan opettajakunnasta ehtisi tarkistaa mitä oppikirjoissa lukee.


Virheitä

Draamassa esitys tekee viestistä objektiivisen, jolloin yleisö voi muodostaa oman tulkintansa toisin kuin kirjallisuudessa. (123)

Ohjaus ja näyttelijäntyö vaikuttaa suuresti yleisön tulkintaan, esimerkiksi siihen kehen henkilöön suhtaudutaan ankarasti ja keneen hyväksyen. Lisäksi jotkut näytelmät vaativat jo tekstissään että henkilöä on esitettävä tietyllä tavalla, vaikka muukin tulkintatapa olisi mahdollinen. Toinen vaikuttava tekijä on ennakkokäsitykset: kuuluisan kirjoittajan näytelmä ei voi olla mitään muuta kuin hyvä.

Feminismi on osoittanut että tytöt aivopestään alisteiseen asemaan laittamalla heidät leikkimään tiettyjä leikkejä. (22)

Feminismi ei ole osoittanut yhtään mitään, feminismi on ainoastaan olettanut. Vaikka sosiokulttuurin osoitettaisiin tutkimuksella vaikuttavan enemmän kuin biologisen hoivavietin, hoivaleikkien ja alistamisen kausaaliselle suhteelle ei oikein ole loogista perustetta.

Gangsterifilmi opettaa miten gangsteriksi tullaan. (23)

Kyllä. Toki. Varmasti. Esimerkiksi siten että hyviksen ampumat kuusi luotia tappavat jokainen yhden ihmisen, kun taas kuuden pahiksen kuusi konepistoolia kykenevät hajottamaan vain ympäristöä.

Nauru on tapa vapautua alitajuisesta ahdistuksesta, farssi perustuu ahdistukselle jota ihmiset tuntevat pelätessään joutuvansa kiusauksiin ja naurunalaiseksi. (23) Freudin mukaan nauru syntyy ahdistuksen äkillisestä helpottumisesta, kun hermoenergiaa vapautuu huomattuamme ettei vaara uhannutkaan meitä. Tragediassa kärsimme, koska ahdistusta ei lievitetä, komediassa lievitetään osittain ja hymyilemme heidän kanssaan, farssissa nauramme koska uskomme ettemme voisi joutua samanlaiseen tilanteeseen. (79)

Nämä Freudin "kaikki on osoitusta ahdistuksesta" -teoriat on osoitettu ajat sitten paikkansapitämättömiksi.

Antiikin Kreikassa klassisella kaudella tai keskiajalla oli yhtenäinen maailmankatsomus, jolloin draama heijastaa vain sitä. (60)

No oli varmaan joo, kun historiankirjoitus oli vain tietyn tahon käsissä, ja kerettiläisten maailmankatsomus unohtui sinne giljotiinilavalle.

Taiteissa pätee Occamin partaveitsi: vähiten aikaa vievä, taloudellisin, muodollisesti sulavin ajatuksen ilmaus on lähinnä totuutta. Tämän vuoksi draama on kaikkein paras taidemuoto. (19)

Minua itkettää. Ensinnäkin suhde totuuteen on todennäköisyys, ei lähinnä totuutta: on parempi harkita yksinkertaisinta selitystä kunnes monimutkaisempi teoria todistaa olevansa parempi. Toiseksi Occamin partaviestä käytetään lähinnä ilmöiden selittämiseen, ei kuvailuun mitä taide tekee. Kolmanneksi tämä näin taiteisiin liitettynä kuulostaa lähinnä siltä, että siitä seuraa allaolevan kaltaisia mustavalkoisia "totuuksia". 


Yksinkertaistuksia

Musiikin tarkoitus on että äänet synnyttävät kuulijassa inhimillisten tunteiden vastineita. (16)

Draama on voimakkaasti eroottista, teatterin viehätys on siinä että se vaikuttaa yhtä aikaa ylevään ja alhaiseen sielun tasoon. Kaunis neito tai nuorukainen herättää sukupuolisen halun, jolloin lihallisen ja henkisen välinen ero katoaa ja on yhtä. Halu ruokkii runoutta ja runous ruokkii halua. (37)

Seksi toki on yksi tärkeimmistä teemoista millä yritetään (nykyään tuloksetta) kohauttaa ihmisten mieliä, mutta ei ole erityisen uskottavaa supistaa se kokonaan erotiikkaan. Teos on kirjoitettu aikana jolloin seksuaalinen avoimuus oli uusi ja jännittävä juttu, ei niin luonnollista kuin nykyään.

Näytelmät kertovat kirjoittajansa fantasioista, päiväunista ja näyistä, ja ovat todistuskappaleita heidän elämästään. (119)

Tietääkseni biografismi hylättiin jo ennen viime vuosisadan puoliväliä. Ensinnäkin kirjailijan persoona ei ole tärkeä tutkittaessa tekstejä, toiseksi suhde tekstin ja kirjailijan elämän välillä on parhaimmillaankin horjuva ja epäselvä.

Mielisairaan ja taiteilijan taiteelliset tuotokset eroavat siten, että taide on merkityksellistä universaalisti useille ihmisille, se on yleisinhimillistä ja yleispätevää, ja yksilöt voivat helpottua ahdistuksesta seuraamalla taidetta. (119)

Taiteeksi nimitetty on kauan sitten lakannut olemasta yleisinhimillistä: nykyään yleispätevää on vain populaarikulttuuri. Instituution näkemys on ollut pitkään se, että vain marginaalitaide on oikeaa taidetta.


Vanhentunutta tietoa

Kun television ja elokuvien kautta ihmiset on enemmän tekemisissä draaman kanssa, heidän näkemyksensä muuttuvat vaativammiksi, heidän huomiokykynsä kasvaa ja he suhtautuvat epäluuloisemmin esitettyyn. (53) Tämä luo laajan ja koulitun yleisön joka vaatii korkeakirjallista ja taiteellisesti tasokasta draamaa. (93)

Ahhhhahhhahh! Big Brother ja Putous lienevät osoitus koulitun yleisön vaativasta mausta.

Teatteri on elokuvaa enemmän koko kansan, köyhienkin, väline, koska se on halpa. (93)

Youtube jne palvelut, halventuneet kamerat. Toiseksi teatteriliput ovat kalliita eikä kulunkeja siltikään saa peitettyä edes ammattiteattereissa vaan jättituet valtiolta ovat välttämättömiä.

Tv on lähi- ja keskimatkanotoksia eikä ollenkaan kauko-otoksia, koska kuvaruutu on niin pieni. (89)

Tekniikan kehitystä on vaikea ennakoida, mutta kannattaisi ehkä pitäytyä joko kokonaan antiikin draamoissa tai reagoida kehitykseen riittävällä nopeudella.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti