Riku ja Tunna ei tajua taiteesta mitään

Docventuresin uusin elokuva Exit Through The Gift Shop käsitteli konservatiivisen taiteen yhtä uusinta aluetta, katutaidetta. Mr. Brainwash on hyvin, hyyyyvin perinteinen taiteilija, ensin pienellä budjetilla tuntemattomana, sitten nimeä toisen taiteilijan avulla, mainostusta ja näyttelyn jälkeen kuuluisuus. Alustana nyt sattuu olemaan vähän erikoisempi seinät kaduilla, mutta ei se riko taidekäsityksen rakenteita mitenkään että hosuu niiden samojen rajojen sisällä. Banksyssa sentään on jänskää se, että hän ei esiinny julkisesti, on etsintäkuulutettu mutta silti hyvin tunnettu graffititaiteilijana. Itse dokkarista minulla ei ole mitään erityistä sanottavaa. Sen sijaan kommentoin paria aihetta jotka Rikun, Tunnan ja Terike Haapojan keskustelussa nousivat esille.

Taidetta voi verrata tieteelliseen tutkimustyöhön, se tutkii alueita joita ei voi tutkia analyyttisesti ja käsitteellisesti.

Olen samaa mieltä siitä, että taide tavallaan tutkii asioita, mutta lähestymisnäkökulma on erilainen kuin tieteessä. Sen sijaan vaikeampi kysymys on, onko tieteen ja taiteen tulokset yhtä arvostettavia, niin että apurahojen jakelu on yhtä perusteltua molemmissa. Joistain tieteen tutkimustuloksista voi olla teknologista tai vastaavaa hyötyä, mutta mitä marginaalisimmille alueille mennään, sitä hämärämmältä tulosten käytännöllinen hyöty vaikuttaa. Mitä hyötyä on löytää uusi alkuluku, tai huomata että Joycen saksankielisissä teoksissa käytetään enemmän substantiiveja kuin verbejä, tai että kaksi prosenttia naisista pitää miesten haarat levällään istumista naisia alistavana?

Käytännössä ei kannata alkaa vedellä hyödyllisyysrajoja humanistisen ja kovien tieteiden väliin, tai tunnetun ja marginaalisen tieteen väliin, koska ensinnäkin pitkän aikavälin hyötyjä on hankala arvioida, toiseksi materiaalinen hyöty ei aina voita henkistä hyötyä ja niin edelleen. Ja kun jonkin eksoottisen tieteen ja jonkin taiteilijan teosten tunnettuus ja hyöty eivät juurikaan poikkea toisistaan, ei hyödyllisyysrajaa voi vetää edes tieteen ja taiteen väliin.

Pitäisikö kaiken taiteen olla myytävissä? (Haapoja: materiaaliset rajoitteet)

No itse asiassa materiaalisia rajoitteitahan myytävyydelle ei ole, sillä jokin instituutio voi kokea tärkeäksi että kasa poronlihaa nakataan mädäntymään eduskuntatalon eteen. Yksityiset ihmiset eivät tietenkään oikein voi ostaa tällaista, mutta pitäisikö valtion rahoittaa taidetta jota edes yksikään instituutio ei halua vaivoikseen eikä ketään kiinnosta nähdä sitä?

Miksi taide on välttämätöntä? Voisiko olla maailmaa ilman taidetta tai ihmistä ilman taidetta? Jos joku vietäisiin Saharaan niin se alkaisi tehdä taidetta, laulaa tai jotain (Haapoja).

No minä ainakin alkaisin ensin selviytyä hengissä siellä Saharassa.

Kaikkea uutta taidetta vastaan on protestoitu, uusi taide alkaa aina skandaalilla.

Tästähän ei seuraa, että kaikki skandaalimainen on hyvää. Lapsipornotaidetta vastaan on protestoitu, mistä Haapojan mukaan seuraa että lapsipornotaide on seuraava uusi taidesuuntaus.

Perussuomalaisten mukaan nykytaiteelta pitäisi ottaa rahat pois ja siirtää ne isänmaallisuutta tukevaan taiteeseen. Tällainen taiteen rajoittaminen on totalitarismia, ja se kertoo kuinka paljon merkitystä taiteella on.

Olen samaa mieltä siitä että persujen taidekäsitys on hieman... epäkypsä. Mutta taiteen rajoittaminen sinänsä ei tarkoita sitä, että taiteella olisi merkitystä. Jos jonkin rajoittaminen tarkoittaa sitä että sillä on paljon merkitystä, niin merkityksellisiä ovat mm. sieg heil -tervehdys, naturismi kaduilla, haktivismi, rasismi... Yleensä kaikki jotka keskustelevat jostain poleemisesta aiheesta ovat sitä mieltä että heidän asiansa on tärkeä nimenomaan siksi että siitä puhumista rajoitetaan. He ajattelevat että totuuden kuulemista pelätään niin että sitä pitää rajoittaa, ja totta kai jokainen näkee oman sanomansa totuutena. Kun Haapoja sanoo että perussuomalaisten taide- (tai maahanmuutto- tms.) käsityksen yleistymistä pitää rajoittaa, persut olettavat että Haapoja näkee heidän sanomansa totuudellisuuden, pelkää sitä ja haluaa siksi rajoittaa sitä. Kaikki taiteen rajoittamispyrkimykset ovat ensisijaisesti poliittisia valintoja, ja ne kertovat ainoastaan kyseisestä ideologiasta, ei mistään taiteen universaalista arvosta.

Taide tutkii asioita rikkomalla normeja. Taiteilijat ovat toisinajattelijoita. Taide on suunnannäyttäjä, se käsittelee ensimmäisten joukossa uusia teknologioita ja ottaa tuttuja mielipiteitä uudelleen arvioitavaksi.

No tällä hetkellä tiedän kokonaista yhden taiteilijan joka on toisinajattelija taiteen piirissä (Ernst Billgren kuinka ollakaan). Kaikessa taiteessa on sama filosofinen rakenne, kaikki taide toistaa samoja ajattelukuvioita jotka kuolivat jo 70-luvulla. Suurin osa taiteilijoista on toisinajattelijoina vähän feminismityylisiä jotka luulevat olevansa väärinymmärrettyjä vainottuja radikaaleja kyseenalaistajia, eivätkä tajua olleensa jo muutamia kymmeniä vuosia täysin mainstreamia. He kuvittelevat että ideologian alkuaikojen asema pätee edelleen. Toki monet taiteilijoista varmasti vain keskittyvät taiteensa tekemiseen ja oman sanomansa välittämiseen eivätkä pyri erityisesti olemaan taidekentässä jossakin kohdassa.

Voiko kaupallinen taide olla hyvää taidetta?

Jumalauta. Joskus sadan vuoden päästä tuo kysymys kuulostaa yhtä järkevältä kuin ”voiko hyvänmakuinen ruoka olla terveellistä”, ”voiko uskonnottomalla ihmisellä olla moraalia”, ”voiko liikunta josta pitää kohottaa kuntoa”, ”voiko kaunis nainen olla älykäs” ja vastaavat. Jos taide sattuu olemaan kaupallisesti menestyvää, se ei tee siitä yhtään huonompaa. Jos taide pyrkii ensisijaisesti olemaan kaupallista, se voi mennä pieleen, mutta ei siksi että kaupallisuus olisi perseestä, vaan siksi että kukaan ihminen ei kykene arvioimaan sataprosenttisen varmasti mitkä tekijät sattuman ja onnen lisäksi vaikuttavat menestymiseen tai taiteelliseen arvoon.

Toiseksi, esimerkiksi kirjallisuudessa historiaan ovat jääneet pääasiassa kirjat, joilla on ollut kaupallista menestystä kansan keskuudessa ja vallassa olevat ovat keskittyneet halveksimaan niiden rahvaanomaisuutta. Siis Aleksis Kivi, Shakespeare, Jonathan Swift, Miguel de Cervantes, Charles Dickens, Edgar Allan Poe, Alexandre Dumas... Tästä ei luonnollisestikaan seuraa, että jokainen kaupallisesti menestynyt teos jäisi historiaan. Silti valtataiteen piirissä on edelleen täysin hyväksyttyä ja arvostettua pohtia viekö kaupallisuus taiteelta arvon.

Taidetta on ollut aina, 30 000 vuotta sitten oli luolamaalauksia.

Mistä sen tietää mikä funktio luolamaalauksilla oli? Jos ne olivat jotain animistista metsästysonnen rukoilemista tai vastaavaa? Jos 30 000 vuotta sitten ihmiset söivät omia hiuksiaan koska se lepytti jumalat, niin pitääkö silloin sanoa että yksi sen aikaisten ihmisten tärkeimmistä ravinnonlähteistä oli hiukset?

Taide määrittyy eri tavalla eri aikoina. Joskus se oli yritys ymmärtää ihmisen suhdetta luontoon ja eläimiin, keskiajalla yritys ymmärtää suhdetta Jumalaan, nykyään sillä on sosiaalista arvoa.

Asiayhteyden perusteella ymmärsin että suhteella luontoon viitataan aikaan 30 000 vuotta sitten, jos näin niin mentiin vähän metsään. Otaksun että silloin ei yritetty ymmärtää suhdetta luontoon. Jos jokin elinympäristö on luonnollinen, ei suhdetta siihen tarvitse miettiä, miettiminen alkaa vasta sitten kun kyseisestä asiasta jollain tavalla vieraantuu tai tulee huomanneeksi ettei se asia enää olekaan niin itsestään selvä. Onko Haapoja koskaan miettinyt suhdetta etusormeensa?

Keskiajan taiteella taas oli käsittääkseni ensisijaisesti hengellinen funktio, ikonin ei ole tarkoitus olla taidetta vaan pyhä kuva. Nykyaikana vaikka neitsyt Mariasta maalattu kuva luokitellaan samaan kategoriaan kuvien yleensä, kirjallisuuden, musiikin ja teatterin kanssa, mutta keskiajalla kuva neitsyt Mariasta luokiteltiin samaan kategoriaan rukousnauhan, Raamatun, Isä meidän ja aneiden kanssa. Mitä järkeä on vertailla kahden eri kategorian objektia vain jommankumman kategorian puitteissa? Voi verrata kuvaa taiteena kuvaan hengellisenä esineenä, mutta ei voi vain väittää hengellisen esineen olevan taidetta koska nykyaikana samanlainen teos olisi taidetta.

Lue osa kaksi täältä.