maanantai 7. lokakuuta 2013

Riku ja Tunna ei tajua taiteesta mitään, osa kaksi

Osa yksi is here.

Kukaan ei suutu tyypille joka maalaa huonosti, mutta hänen taiteensa institutionalisoituminen herättää vahvoja intohimoja.

No varmasti herättää. Ihmiset eivät halua verorahojaan tuhlattavan yritykseen joka ei tuota, Himaseen joka ei ajattele, ja taiteilijaan joka ei osaa maalata. Ikävä kyllä taiteilijoiden (ja monien muidenkin oikeastaan) kohdalla se menee yleensä niin, että ihmiset eivät halua verorahojaan tuhlattavan asiaan, jota eivät ymmärrä tai josta eivät pidä. Siksi on perusteltua että tuhlataan rahaa taiteeseen josta enemmistö ei pidä. On nimittäin olemassa vähemmistö jonka pitäminen on arvokkaampaa kuin muiden. Taiteen arvokkuuden tietää siitä, että tämä vähemmistö on määritellyt sen taiteen arvokkaaksi. Ja vähemmistön oikeassa olo tulee todistetuksi sillä, että se taide mistä se pitää on kaikkein arvokkainta. Ongelma on ratkaistu, mennään nyt kahville.

Ja sitä paitsi vaikkei verorahoja tuhlattaisikaan, perusteettomasta korkeaan asemaan pääsemisestä ei yleensä pidetä. Vaikka joku Rovio ei ole arvostettu siksi että joku tai jokin olisi instutionalisoinut sen, vaan siksi, että se on itse ansainnut asemansa. Pelimaailmassa ei voisi ottaa jotain randompeliä josta Parnasson päätoimittaja tykkää ja väittää sitä parhaimmaksi peliksi.

Muuttuuko teos taiteeksi kun se viedään galleriaan?

Tietysti muuttuu, koska taideinstituutio on sellainen. Eri asia sitten on, pitäisikö sen muuttua. Helpointa olisi jos heitettäisiin mäkeen koko taiteen käsite. Muuttuuko voileipä jätteeksi jos se viedään roskikseen?

Taiteilijat ovat huijareita jotka eivät oikeasti osaa mitään, ottavat vain hirveät hinnat teoksistaan.

Vielä pahempaa, taiteilijat ovat huijareita jotka eivät tajua olevansa huijareita.

Onko teoksella merkitystä vain jos se tulee kuuluisaksi?

Riippuu siitä mikä merkitys on sanalla ”merkitys”. Taiteellinen arvo muodostuu suurimmaksi osaksi tunnettuudesta halusimmepa sitä tai emme, joten teoksen merkitys kasvaa sitä enemmän mitä tunnettu se on. Toiseksi sanoisin, että kuuluisuushan ei riipu pelkästään tämänhetkisestä tilanteesta, joten jokin teos voi ajan kuluessa menettää arvonsa esimerkiksi siksi että sen arvo oli vain ajankohtaisuudessa, tai tuli jokin toinen samaa aihetta käsittelevä teos joka täytti saman tarkoituksen paremmin, tai teoksesta tuli epäkorrekti (onko olemassa yhtään kuuluisaa natsitaiteilijaa?). Ainakin Kastemaan mukaan taide ei ole taidetta jos sen tekijä paljastuu natsiksi.

Ovatko populaarikulttuuri ja Hollywood-elokuvat taidetta? Onko taiteen käsite kaapattu alueille jonne sen ei pitäisi kuulua?

Ha! Tässä sitä nyt vain rajoitetaan taidetta. Totalitarismia! Persuja! Neukkula ja natsit! Hollywood on tie totuus ja elämä ja Riku ja Tunna todistivat sen yrittämällä rajoittaa sen pääsyä taiteeseen! Tupla-Hitler! (ks. ed. teksti väite nro 5)

Populaarikulttuuri saa oikeutuksen olemassaoloonsa jo menestyksestään, se ei tarvitse keinotekoista taiteen käsitettä. Toiseksi populaarikulttuuriin, viihteeseen lasketaan asioita joskus mekaanisesti: esimerkiksi kirjallisuudessa fantasia ja rikoskirjat ovat automaattisesti viihdettä, kun taas reaalimaailmaan sijoittuvat on helpompi mieltää ”taiteeksi” - vaikka eihän tämä jaottelu mitenkään implikoi onko teoksessa hyvä tai arvokas juoni, tyyli, teksti, henkilökuvaus... Ja toisaalta esimerkiksi Econ Ruusun nimi luokitellaan faktasisällönsä vuoksi ”korkeakirjallisuuteen” vaikka se on tyyliltään hyvin konventionaalinen dekkari.

Taiteilijoissa on arvokasta se, jos he uskaltavat pysyä omalla linjallaan muiden halveksunnasta huolimatta. (Riku)

No voihan sen toki noinkin nähdä. Vaikkapa Ilse Koch on hyvä esimerkki ihmisestä joka rohkeasti täyttää omaa taidekäsitystään huolimatta toisten paheksunnasta ja nirppanokkaisuudesta. Niin sitä pitää!

Jos sitä on vaikea ymmärtää, se on taidetta.

Kyllä, näinhän se taideinstituutioiden mielestä on. Ja myös toisinpäin: jos se on mukavaa, jos siitä voi pitää niin se ei varmasti ole taidetta.

Kenelle taidetta tehdään: ammattilaisille vai tavallisille ihmisille?

Eivätkö ammattilaiset ole tavallisia ihmisiä? Mikä erottaa ammattilaisen ei-ammattilaisesta? Pitääkö olla taidealan koulutus vai taiteen tutkimuksen koulutus? Jos ei ole koulutusta mutta on valtakunnallisen taidelehden päätoimittaja niin onko silloin ammattilainen? Onko yhden taulun maalannut ja sillä kuuluisaksi tullut ammattilainen? Ääliö kysymys. Ammattilaisen ja tavallisen ihmisen erottaa siitä että ammattilainen nimittää itseään ammattilaiseksi. Taiteen suhteen sekä ammattilaisilla että ei-sellaisilla on muutama hassu mielipide, ja jostain syystä ammattilaisten mielipiteille vain laitetaan enemmän painoarvoa.

Mitä on tekotaide?

Tekotaiteeksi ihmiset sanovat sellaista mistä eivät pidä. Joten kaikki taide on tekotaiteellista.

Pitäisikö tuki jakaa taiteenlajeille joilla on eniten yleisöä?

Joidenkin mielestä ei, koska suuri yleisömassa tuottaa enemmän tuloja, jolloin taide ei tarvitse ylimääräistä tukea. Sen sijaan taide jota kukaan ei katso, tarvitsee tukea koska muuten se ei pysy pystyssä. Olisi harmi jos se ei pysyisi pystyssä, sillä silloin meillä ei olisi taidetta jota kukaan ei katso.

Pitäisikö peruskoulun taideaineita lisätä?

Kas kummaa, taiteilijan mielestä pitäisi. Parempi kysymys olisi, millaisia taideaineita ja miten toteutettuna. Mutta minä en tiedä pikkulasten kasvatuksesta mitään joten en vastaa.

Taide alkaa tarkastella maailman lisäksi itseään, jolloin pitää tuntea taiteen säännöt ymmärtääkseen taiteen sääntöjä. Tästä muodostuu vähitellen eliittiklikkejä ja taiteesta tulee sisäsiittoista.

Tunnetusti insesti aiheuttaa mutaatioita ja rappeutumista, joten toivokaamme että taide-eliitti nai itsensä sukupuuttoon.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti