Oletko synesteetikko?

Synesteetikko voi kuulla, haistaa, maistaa tai tuntea värejä, nähdä miltä materiaalit tuntuvat, haistaa ääniä tai nähdä makuja. Synestesia (kreik. syn = yhdessä, myötä; aisthesis = aistimus, tunteminen, kokeminen) määritellään useimmiten, että aistiärsyke koetaan ”oikean” aistimuksen lisäksi myös jonkin toisen aistin välityksellä. Havainto on tahdosta riippumaton ja sama ärsyke aiheuttaa aina saman havainnon: 9 on aina punertava, fis panhuilulla tuoksuu aina ruoholta.



Yleisin synestesian muoto on kirjainten ja numeroiden yhdistäminen väreihin. Havainto voi olla absoluuttinen, jolloin kuulohavainto, roomalainen ja arabialainen numero tuottaa saman värihavainnon, mutta synestesiaksi lasketaan myös pelkkä arabialaisen numeron ja värin yhdistyminen. Edellä mainittu synestesian määritelmä on siis aika epätarkka: sekä muoto että väri välittyvät näköaistin kautta. Synestesia täytyisi siis määritellä tarkemmin kahden erilaisen elementin yhdistymisenä, jotka voivat välittyä saman tai eri aistien kautta. Toinen yleinen muoto on color-hearing, sävelten kuuleminen väreinä. Makuihin, tuoksuihin ja kosketuksiin liittyvät synesteettiset kokemukset ovat harvinaisimpia.

Synestesiaa ei siis voi määritellä tiukasti pelkästään aistien kautta, jos kerran värien liittäminen kirjaimiin lasketaan synestesiaksi. Pelkkä assosiointi ei kuitenkaan ole synestesiaa -jos vaaleanpunainen tuntuu "tyttöjen väriltä", se on enemmän tapoihin liittyvää kuin värien näkemistä feminiinisenä. Lisäksi "feminiininen" on kulttuurisidonnainen abstrakti käsite, eli on kaukana puhtaasta aistimisesta.

Aivoissa
Metaforisella ajattelulla ja synestesialla on aivoissa samankaltainen perusta: molempiin liittyy vilkas aivopuoliskojen välinen toiminta. On havaittu, että synesteettisen kokemuksen aikana aivoissa on toimintaa myös sellaisilla alueilla, missä sitä ei pitäisi olla. Vastasyntyneeltä puuttuu kokemuksen perusteella havainnointi, ja vauvan aivokuori reagoi samalla tavalla sekä kirkkaaseen valoon että kovaan ääneen. Vasta kokemuksen myötä ärsykkeet kyetään erottamaan toisistaan. Synesteetikolla nämä aistien väliset yhteydet ovat säilyneet paremmin kuin normaalisti.

Parhaiten synestesian ja assosioinnin välistä yhteyttä siis voi määritellä jatkumona: toisessa päässä on puhdas kahden aistin liitäntä, toisessa päässä assosiointi ja metaforinen ajattelu. ”Puhtaassa” synestesiassa pohja on aivojen rakenteessa ja toiminnassa, assosioinnissa kyky voi olla tietoisesti opeteltu. Mielestäni ei kuitenkaan voi tehdä jyrkkää eroa "aidon" synestesian ja opetellun välillä, sillä aivojen rakennetta voi muuttaa harjoittelemalla: taksikuskeilla on isompi hippokampus kuin muilla, mutta taksikuskiutta ei määritellä hippokampuksen perusteella.

Synestesia auttaa muistamista. Asian muistaa sitä helpommin, mitä enemmän se sisältää linkkejä toisiin asioihin, ja jos sen kokee kahden eri aistin välityksellä tai kahtena erilaisena elementtinä, on linkkejäkin enemmän. Itse toimin sillä tavalla, että jos esimerkiksi luennolla aihe on niin uusi että ei ole juuri mitään mihin vertailla sitä, minä automaattisesti "tallennan" luennon eri tiedostomuotoon (viime viikolla tietoverkkoja käsittelevä luento muuttui moottoritieksi), missä se pysyy tallessa niin kauan että ehdin ymmärtää asian. Koska tallentaminen on tietoista, se sijoittuu jatkumolla lähemmäs assosiointia. Pienenä taas piirsin nimiä kuvioiksi: Kimmosta tuli alhaalta ylös suuntautuva vino kaari; lisäksi jauhomaiset aineet olivat vihreitä ja hengästyminen valkoista. Tämä sijoittuu siis lähemmäs rakenteellista synestesiaa, koska havainto tulee ennen ajattelua.



Taiteessa
On tutkittu, että taiteilijoilla esiintyy useammin synestesiaa kuin muilla. Taide vaatii luovuutta (Paitsi moderni taide ei liity mitenkään synestesiaan eikä luovuuteen, moderni taide vaatii sekoilua, isoa egoa ja instituutiota.), ja luovilla ihmisillä on tavallista enemmän aivopuoliskojen välisiä yhteyksiä. Kirjallisuudessa synestesia on yksi keino kielikuville ("tuoksuvat linnunlaulun kirkkaat pisarat"), ja musiikkia kuvataan usein synesteettisillä metaforilla ("teoksessa on samettisuutta, aineetonta leyhähtelyä ja pähkähullua nilkutusta"). Synesteetikoiksi on arveltu ainakin Sibelius, Wassily Kandinsky, Arthur Rimbaud, Baudelaire, Vladimir Nabokov, Alexander Skrjabin, Olivier Messiaen, Liszt ja Rachmaninov.

Maalauksista generoitua musiikkia täällä.


A musta, E valkoinen, U vihreä, O sininen:
vokaalit, teidät aion vielä salaa synnyttää:
A on karvainen kimaltavanmusta kärpänen,
joka julmassa löyhkässä pörrää

ja hämyisessä kolossa; E on huurun ja telttakankaan
valkeus, mahtavan jäätikön liike, valkoinen
ylhäisyys,
kukitettu väre; I on purppuraa,
syljettyä verta, nauravaan
tarttuva sulohuulisuus, viha ja katuva kännisyys;

U on kiertokulku, jumalainen meri vaahtopäissä,
eläimillä, täytettyjen laidunten rauha, rauha rypyissä
jotka alkemia painaa ahkeruuttaan korkeisiin otsiin;

ylin torvensoittaja kahlaa vihlovissa äänissä
hiljaisuuksiin, joita kuljetaan maailmoissa ja
enkelissä
– Oi Omega, Hänen Silmiensä säihke vivahtaa
violettiin!

- Arthur Rimbaud