leuhkuus.com

Useimmat ihmiset eivät halua uida ennen kuin he sen taidon osaavat. 

- Novalis 

Kun kävi ilmi ettei asia ollutkaan niin, hänen päähänsä ei pälkähtänytkään että väärässä olisi hän eikä maailmanjärjestys.
- Boris Pasternak: Tohtori Živago 

Tiedän että olen suuri ja mahtava,
en vaivaa henkeäni puolustelemalla itseäni
tai yrittämällä tulla ymmärretyksi,
eivät luonnonlaitkaan pyytele anteeksi.
(Enkä varmasti käyttäydy sen ylpeämmin kuin vatupassi
jonka avulla
saan taloni perustuksen suoraksi.)

Olen olemassa sellaisena kuin olen, se saa riittää.
Olen tyytyväinen itseeni vaikka kukaan ei tuntisi minua
ja olen tyytyväinen silloinkin kun koko maailma tuntee minut.
- Whitman: Laulu itsestäni 

Suuruudenhulluutta on montaa lajia, esimerkiksi ”minä olen nöyrempi kuin kukaan”.
- Ernst Billgren: Mitä on taide? 

Ylpeys oli vyö jolla voi pitää housut jalassa jopa sen jälkeen kun housut olivat hävinneet jonnekin.
- Stephen King: Unensieppaaja 

- se, että ihminen voi omata sellaisen määrän peräänantamattomuutta että hilaa koko klassisen musiikin puoli sävelaskelta ylemmäs sopeuttaakseen sen omaan kuuloonsa.
- Peter Hᴓeg: Hiljainen tyttö 

Näin hänen tekevän asioita jotka eivät sopineet yhteen hänen kasvojensa tai käsiensä kanssa [...] Hän ei ollut antanut sen miltä hän näytti ohjata hänen elämäänsä mihinkään suuntaan...
- Ken Kesey: Yksi lensi yli käenpesän 

Poikaikäni joulumuistoissa on yksi valtava elämys: kilpailu kauneimmasta joulukuusesta. Itsestään selviin tehtäviini kuului joulukuusen etsiminen viljelyksiä reunustavista metsiköistä, samoin kuin se naapuritaloissakin oli nuoren väen puuhana. Jostakin käsittämättömästä syystä syntyi nyt aivan luonnoton kilpailu siitä, missä talossa kulloinkin oli kaunein joulukuusi. Omasta väestä puhumattakaan, jokainen vieras kohta ovesta sisään astuttuaan – sellainen vaikutelma on jäänyt mieleeni – alkoi tarkastella kuusta ja tehdä vertailujaan.

Erään joulun edellä muistan kokonaisen viikon ajan kulkeneeni päivän valkenemisesta hämärän tuloon saakka tuollaista ylivetokuusta etsimässä. Mutta siinähän meni aivan sekaisin: mikään kuusi ei enää lopulta ollut riittävän kaunis. Tai oikeammin: jos olisin oman makuni mukaan saanut valita, ei mitään etsimistä olisi tarvittukaan; jo kesän ajalta minulla oli katsottuna sellaisia ihannepuita useampiakin. Niissä oli tanakat ja suhteellisen harvat oksat. Mutta silloin vallitseva yleinen maku ei suosinut tällaisia joulukuusia. Niiden piti olla aivan tiheitä, hento-oksaisia, alaosastaan pyöreitä kuin pallot. No, sellaisiakin löytyi, mutta aina pyrki olemaan jokin ”lovi”, so. jossakin kohdassa oksat eivät olleetkaan yhtä pitkiä kuin muualla. Yleisen maun tyydyttämiseksi minä jo kerran ryhdyin pieneen vilppiinkin: otin joitakin epäsointua tuottavia oksia pois, kairasin sievät reiät ja panin tilalle lainaoksia. Mutta väärennykseni havaittiin pian, ja sinä jouluna hävisin kilpailun ilman muuta. Lopulta – vartuttuani – työlästyin tähän kilpailuun, toin sellaisen kuusen, jota itse pidin kauniina, ja ryhdyin puolustamaan makuani. Aiheutin paljon hämminkiä, eikä vastustajia suinkaan puuttunut, mutta asia päättyi siihen, että saman kaavan mukaiset pallokuuset koko kyläkunnassa vähitellen syrjäytyivät ja kunkin talon joulukuusta alettiin tarkastella ja ihailla sen yksilöllisten ominaisuuksien mukaan.
- Eino Salmelainen: Ohjaaja omaa ilmaisuaan etsimässä