Jo termi ehkäisykielto on kannanotto: kielletään että lestadiolainen voisi olla omaehtoinen, ilmoitetaan ylhäältäpäin, että ehkäisemättömyys on ensisijaisesti ylhäältä tuleva kielto, ei lestadiolaisen oma päätös. Siksi lestadiolaiset eivät ymmärrettävästi hyväksy termiä: monet kokevat ehkäisemättömyyden olevan aidosti oma valinta. Toisaalta myöskään lestadiolaisten ylläpitämä ”jokainen tekee omat valintansa” ei myöskään selvästikään vastaa totuutta. Kun ehkäisemättömyyteen painostetaan, toisin valitseminen vaatii yksilöltä niin suuria uhrauksia, että on pakko puhua valinnanmahdollisuuksien tietoisesta kaventamisesta.
Kollektivismi vs. individualismi
Lestadiolaisuus on kollektiivinen yhteisö. Suomalainen yhteiskunta taas on individualistinen. Lestadiolaisetkaan eivät elä täysin omassa kuplassaan, vaan ympäröivän yhteiskunnan individualistisuus vaikuttaa myös sen arvoihin ja asenteisiin. Lestadiolaisten oma valinta -terminologia kumpuaa siitä, että se yrittää sopeutua individualistiseen yhteiskuntaan. Lestadiolaisuus tietää, että ollakseen hyväksytty se ei voi sanoa, että se on kollektiivinen uskonto, ja että yksilöiden täytyy alistua kollektiivin tahtoon. Sen sijaan se sopeutuu individualismiin, ja väittää että ehkäisemättömyys on jokaisen oma valinta, vaikka se ei olisikaan.
Ehkäisykielto on oikea termi siinä mielessä, että ehkäisyyn painostetaan ja eri mieltä olevat potkitaan ulos. Toisaalta termi hieman typistää osan asian aspekteista: yksittäisen lestadiolaisen tekemä valinta ei ole ehkäisyn ja ehkäisemättömyyden välillä, vaan valinta kuuluuko yhteisöön vai ei. Jos siis haluat ehkäistä, sinun on joko valehdeltava jatkuvasti läheisillesi, ystävillesi, naapureillesi, vanhemmillesi, sisaruksillesi (10-15 kpl), suvullesi, ehkä jopa aviopuolisollesi – tai sitten sinut heitetään ulos. Kumpikaan vaihtoehto ei houkuttele.
Yhteiskunta tavallaan pakottaa lestadiolaiset sanomaan, että ehkäisemättömyys on oma valinta, sillä yhteiskunta ei hyväksy että yhteisö määrittää yksilön arvot. Jossain kollektiivisen arvomaailman maassa lestadiolaisuus ei ehkä olisi niin kummallista, kun yhteisön hyväksyntään pyrkiminen on normatiivisempaa. Eikä siitäkään kovin kauan ole kun Suomessakin arvomaailmat olivat ensisijaisesti yhteisön määrittämiä.
Yksilö voi valita, että noudatan mieluummin yhteisön arvoja kuin rakennan oman arvomaailmani. Aikuisella ihmisellä on oikeus noudattaa haluamansa yhteisön sääntöjä, vaikka ne rikkoisivat hänen omia oikeuksiaan ja vapauksiaan. Aikuisella ihmisellä on oikeus elää yhteisön normien mukaisesti, vaikka hänen oma arvomaailmansa sotisi sitä vastaan.
Teoriassa voisi olla olemassa lestadiolainen, joka sanoo että haluaisi ehkäistä, mutta pitää tärkeämpänä olla yhteisössä hyväksytty tai ”elää oikein” ja siksi ei ehkäise. Käytännössä ongelmia kuitenkin aiheuttaa se, että lestadiolaiseen tapakulttuuriin ei kuulu eriävien mielipiteiden ilmaisu. Virallinen totuus on, että oikealla uskovaisella on oikeat mielipiteet, ja oikeiden sääntöjen noudattaminen ei auta, jos ei usko niihin oikeasti.
Siis henkilö joka tappaa, pyytää anteeksi ja on sitä mieltä että tappaminen on väärin, on oikea uskovainen. Henkilö joka ei tapa koska laki kieltää mutta on sitä mieltä että tappaminen on joissain tilanteissa perusteltua, on susi lammasten vaatteissa. Jälkimmäinen tekee väärin ja potkitaan lestadiolaisuudesta pois, edellinen tekee oikein ja saa pysyä yhteisössä. Koska teoilla ei ole merkitystä vaan pelkästään sillä mitä mieltä ihminen ”oikeasti” on, eri mieltä oleva ihminen joko suggeroi itsensä samanmieliseksi tai sitten yksinkertaisesti valehtelee.
Ihmisoikeusrikkomus?
Ihmisoikeusliiton mukaan ehkäisykielto on naisen oikeuksien rikkomista. Sen mukaan jokaisella tulee olla oikeus päättää lastensa lukumäärästä. Minusta ihmisoikeusliitto menee tässä vähän metsään. Jokaisella tulee olla yhteiskunnan taholta sama oikeus tähän, siis esimerkiksi koululaisilta ei voi evätä terveystiedon seksivalistustunteja sillä perusteella, että se on opettajan arvomaailman vastaista. Mutta uskonnoilla ja muilla yhteisöillä on oikeus rajoittaa jäsentensä elämää jos jäsenet itse valitsevat liittyä niihin. Ja koska vanhemmilla on yksinoikeus kohdella lapsiaan lähes miten tahansa, uskonnoilla on oikeus myös rajoittaa alaikäisten elämää vastoin heidän tahtoaan.
Yhteiskunta ei suojele aikuisia uskonnolta. Yhteiskunta (suomalainen) voi tulla kyllä väliin jos uskonto tekee lapsille jotain lainvastaista, kuten naittaa 14-vuotiaan viisikymppiselle, tai noudattaa Raamatun ohjeita lastenkasvattamisessa kirjaimellisesti. 14-vuotias tyttö voi sanoa haluavansa naida viisikymppistä, mutta ukko menee silti vankilaan. Sen sijaan aikuista uhria ei monessakaan tapauksessa voi auttaa jos uhri ei koe itseään uhriksi tai kieltäytyy ottamasta apua vastaan vaikka kokisi itsensä uhriksi.
En käytännössä näe tapaa, jolla uskontoja voisi kieltää olemasta vittupäitä, ilman että ollaan fasisteja ja rajoitetaan ihmisten vapautta. Lestadiolaisuutta ei voi kieltää potkimasta ulos niitä jotka hyväksyvät ehkäisyn. Ainoa tapa on valistaa yksilöitä.
--------------------------------------------------------------------
Uskontojen uhrien tuki UUT ja lestadiolaisten vertaistukipalsta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti