1. Unohda kaikki mitä olet koulussa (tai jonkun ammattilaisen vetämällä kurssilla) oppinut kirjoittamisesta – aloitukset lopetukset, retoriikka tehokeinot, kappalejaot, sanavalinnat, lähdeviitteet, kaikki. Ne ovat mekaanisia välineitä ja niiden tarkoitus oli luotsata sinut suurin piirtein kunnialla koulun läpi. Kukaan ei käytä niitä oikeassa elämässä. Jos opettajasi kehui sinua, unohda se. Et ollut hyvä, olit vain parempi kuin useimmat, mikä yleensä tarkoittaa melkoisen surkeaa.
2. Älä sano minun mielestäni asia x on y. Sano suoraan että asia x on y. Jokainen lukija tietää että sinun bloggauksessasi on kyse sinun mielipiteestäsi eikä objektiivisesta totuudesta. Jos ei tiedä niin saat hänet höynäytettyä omalle kannallesi, ja sehän on hyvä juttu. Suoraan sanomisella luot kuvan varmuudesta, oman mielipiteesi painottamisella vihjaat, että lukijalla on suuri mahdollisuus olla eri mieltä. Jos et ole asiasta ihan varma, älä siltikään vihjaa mitään asian mielipiteellisyydestä. Tietenkään mielipiteesi ei ole paras näkökulma eikä taatusti lähelläkään faktaa, mutta ei sitä lukijalle tarvitse toitottaa.
3. Älä vähättele itseäsi. Vaikuta varmalta asiastasi. Älä sano en tiedä. Ei lukija muuta negatiivista kantaansa tai vahvista sinulle myönteistä kantaansa jos sudit sinne tänne tuonne etkä ole varma mistään. Jos et ole yhtään hajulla mitä vastata johonkin kommenttiin, voi aina keksiä jotain ympäripyöreää ja käydä googlaamassa taustatukea.
4. Käytä muutamia maneerinomaisia sanontoja, mutta älä toista samoja joka paikassa. Keksi jokin ikioma pikku sanonta, jota käytät kerran pari tekstissä jostain tietystä aiheesta. Se luo lukijalle tuttuuden tunnetta mutta erottuu kuitenkin kaikista muista aiheen blogeista. Hyvällä tuurilla epäitsenäinen lukija alkaa levittää sanontaa itse.
5. Älä käytä hymiöitä varsinaisessa blogitekstissä. Vaikutat kymmenvuotiaalta. Jos et saa tarvittavaa tunnetta näkymään tekstissä ilman niitä niin painu vaikka keittiöön. Ei meitä kiinnosta. <3? YÖÖÖRRGH
6. Älä sano ”alkaa tekemään”. Maailman selkärankaa karmivin virhe, jota ylettömän usea viljelee.
7. Älä ikinä sano ”minä se olen opiskellut alaa x joten enköhän minä asiasta jotain tiedä”. Ei ketään kiinnosta oletko hankkinut tietosi puppulausegeneraattorista vai aikakoneella Aristoteleelta, tai oletko viettänyt aikaasi roskiksessa vai Harvardissa. Vain argumenteilla on väliä.
8. Jos teet jonkin loistavan, maailmaa muuttavan häikäisevän keksinnön, googlaa se ensin. Saat kuusi pilkku viisi miljoonaa hakutulosta, satoja graduja, kymmeniä väikkäreitä ja muutaman professuurin.
9. Jos huomaat olleesi väärässä, pistä se kirjoitusvirheen tai ajatusvirheen syyksi, tai selitä että tietyin ehdoin ja tietystä näkökulmasta argumenttisi oikeasti pätee. Älä tunnusta olleesi väärässä. Jos puolustelu on vaarassa mennä quinemaisuuksiin, ajatusvirhe on parempi veruke kuin taustaoletusten muuttaminen.
8. Jos teet jonkin loistavan, maailmaa muuttavan häikäisevän keksinnön, googlaa se ensin. Saat kuusi pilkku viisi miljoonaa hakutulosta, satoja graduja, kymmeniä väikkäreitä ja muutaman professuurin.
9. Jos huomaat olleesi väärässä, pistä se kirjoitusvirheen tai ajatusvirheen syyksi, tai selitä että tietyin ehdoin ja tietystä näkökulmasta argumenttisi oikeasti pätee. Älä tunnusta olleesi väärässä. Jos puolustelu on vaarassa mennä quinemaisuuksiin, ajatusvirhe on parempi veruke kuin taustaoletusten muuttaminen.
10. Jos olet yrittänyt tarjota tekstejäsi (turhaan) jollekin lehdelle (tai kustantamolle), älä mainitse sitä. Älä varsinkaan sano, että x-lehden toimitus ei tajunnut nerouttasi, he vihaavat vääriä mielipiteitä, he toimivat kaupallisuuden ehdoilla byää yhyy. Jos on niin tärkeää saada teksti lehteen niin perusta oma. Sivumennen sanoen on selvää että lehdet (ja kustantamot) toimivat markkinoiden ehdoilla. Jos taas joskus sait tekstisi lehteen (tai julkaistua kirjan), voit toki mainita sen. Jotkut puolimielet kuvittelevat sen merkitsevän parempaa kirjoitustaitoa tai sisältöä, ja näin saat enemmän lukijoita.
Jokeri:
Älä noudata kenenkään ohjeita.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti